26.11.2012

Over Land and Sea: Celtic - HJK 2012


Hienoakin hienompaan blogiimme olisi tarkoitus tulla pikkuhiljaa kourallinen matkarapoja lähivuosilta (ja miksei kauempaakin) Klubin, ja lähinnä sen kannattajien seikkailuista ympäri Eurooppaa. Tarinamme alkaa tämän vuoden heinä-elokuusta, ja matkasta Glasgowiin katsomaan Celticin ja Klubin välistä mestareiden liigan kolmannen kierroksen karsintaa.

29.7. - 30.7. (su-ma)

Salskea seitsemän hengen iskujoukkomme tähtäsi siis 1.8. keskiviikkona pelattuun Celtic-HJK matsiin, mutta koska jengillä oli kiinnostusta reissata hieman pitempään kuin vain peliin ja takaisin, lähdettiin matkaan jo sunnuntaina. Reittivalinta oli suorin mahdollinen, ensin botskilla Tallinnaan, josta flygarilla Manchesteriin ja dösällä Glasgowiin. Eihän tätä helpommin olisi voinut tehdä? Onnistuttuani hommaamaan itseni takaisin kämppääni josta olin itseni lukinnut ulos aamun darrakohmeessa, ja puhuttuamme ryhmän kuopuksen K20-ikärajan omanneeseen botskiin ei paljon muuten laivalta jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Seuraavana aamuna Tallinnan kautta Manchesteriin, ja paluu ainakin tietyille piireille jo Bangor-awaysta tuttuun Mother Mac's pubiin. Kun viime vuonna paikkaan jätetty huivi todettiin vieläkin paikalla olevaksi alettiin valmistautua viiden timman dösäreissuun läpi pohjois-britannian. Glasgowissa hotellimme sijainniksi paljastui epämääräinen "viihdekeskus", johon sisältyi parin hotlan lisäksi casino, pelisali, muutama rafla sekä Helsingin jäähallin kokoinen bingosali. Onneksi matkaa keskustan laajaan pubivalikoimaan oli vain vartti, joten paikallisessa Flamingossa ei tarvinnut pahemmin aikaa viettää.


31.7. (ti)

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Motherwellin sekä Panathinaikosin välinen herkkusieniliigan karsintamatsi. Motherwelliin saavuttuamme oli meitä vastassa muutama 'Wellin kannattaja, jotka ohjasivat mobimme paikalliseen kannattajien kuppilaan. Matsi oli Motherwellin historian ensimmäinen Mestareiden liigassa, ja kyseessä oli ylipäätään vasta seitsemäs kausi, kun joukkue pääsi Euroopassa pelaamaan (vastustajana aikaisemmin mm. MyPa, joka tiputti Skotit UEFA Cupista 1995). Kahden eri kuppilan kautta lähdimme valumaan matsiin. Ohimennen todettakoon, että kävelyn aikana allekirjoittanut oli joutua putkaan pussikaljan siemailemisesta fillarislurkin toimesta, mutta valitettavasti en päässyt tarakalle, Skottien puhuttua minut vapaaksi. Ottelussa tunnelma oli vallan mainio. Motherwellin sektio oli suurinpiirtein saman kokoinen, kuin meillä europeleissä, ja huudot ja laulu raikasi koko 90minuttisen huolimatta siitä että Panathinaikos onnistui hakemaan pelistä 0-2 vierasvoiton. Wellin joukkue olisi ansainnut pelistä paremman tuloksen, mutta kreikkalaisten kokemus tämän tason otteluista näkyi tuloksen muodossa, kuulostaa jotenkin tutulta... Ottelun jälkeen takaisin kannattajien pubiin, jossa ilta jatkui pilkkuun asti ilmaisen oluen ja hienojen ihmisten seurassa. Kaiken kaikkiaan erittäin hieno lisä reissuun.


1.8. (ke)

Seuraavana päivänä oli kuitenkin edessä SE ottelu. Vaikka Celtic kova joukkue onkin, oli ilmassa kuitenkin alusta pitäen positiivinen lataus "jos tämä olisi se kerta..." Erittäin maittavan brittiaamiaisen jälkeen suurinosa porukastamme päätti lähteä jo aamupäivästä Celtic Parkille hakemaan matsiliput. Tämä paljastuikin hyväksi ideaksi, sillä jo keskipäivän kohdilla lippuluukulla sai jonottaa useamman kymmentä minuuttia, ja niillä ryhmästämme jotka hakivat lippunsa vasta myöhemmin jonotusaika vähintään tuplaantui. Onneksemme oli taksikuskiksemme sattunut Rangersin kannattaja, joka osasi kertoa läheisen Bridgetonin kaupunginosan Rangers-kannattajien alueeksi, jossa saisimme lämpöisen vastaanoton koska pelaamme "fenian scumia" vastaan. Ensimmäinen kuppila jonka alueelta löysimme olikin melko huikea paikka. Sisällä kaksi asiakasta, toinen umpitunnelissa ollut vanha juoppo, joka vastattuamme olevamme Suomesta demonstroi maantietämystään "Finland? That's in Sweden right?" Yhdet hyvin nopeaan alas juotuamme siirryimme viereiseen The Seven Ways nimiseen pubiin, joka kostautuikin hieman hienommaksi paikaksi. Lafka täynnä eläkeikäisiä Rangers-kannattajia, jotka jorasivat trubaduurin tahtiin käytävillä, ja kävivät vuoronperään jutustelemassa suomalaisten reissaajien kanssa.


Muutaman pre-match tuopin, sekä lopun ryhmän paikalle saavuttua, aloimme lähtemään kohti stadionia. Tässä vaiheessa kadut olivat jo täynnä tuhansia Celticin kannattajia, jotka naureskellen näyttivät muutamia kansainvälisiä käsimerkkejä tässä vaiheessa hieman reilun tusinan kokoiselle ryhmällemme meidän laulettua Klubin tsänttejä. Stadionilla olimme saaneet ison maailman (tai lahtelaisen LC-pelin) mallin mukaan täysin oman sektion, vaikka jengiä kyseisessä katsomossa oli n. 20. Toista se on Skotlannissa, kun muistelee esim. Gelsenkircheniä, jossa 100 suomalaista oli sijoitettu vain katsomonpuolikkaaseen, ja pääsi näin nauttimaan saksalaisten tarjoamista oluttuopeista niskassaan... Schalkesta puheenollen ottelun tunnelma oli hieman pettymys, Green Brigade kalpeni täysin mm. Ultras Gelsenkirchenille. Onneksi pieni mutta sisukas Klubimobimme näytti Skoteille kannattamisen mallia. Varsinkin viereiset sektiot tuntuivat olleenkin kovin kiinnostuneita, sillä silmät vaikuttivat olevan monella enemmän meissä, kuin pelissä. Itse peliä en tosin itsekkään pystynyt pahemmin analysoimaan, mutta yleisenä kuvana jäi, että me pelattiin hyvin, ja ne huonosti. Jo ennen peliä virinnyt optimismi kasvoi entisestään Schüllerin byyrin ansiosta, valitettavasti taas jäätiin vähän liian kauas. Ensi vuonna sitten. Pelin jälkeen ryhmämme hajosi jonkin verran, ja porukka palasi hiljalleen The Seven Waysin suojaan kerääntymään. Siellä eläkeläiset olivat vaihtuneet nuorempaan väestöön ja näin myös tämä ilta sujui skottikannattajien kanssa laulaessa ja Tennent'siä juodessa.

2.8. (to)

Viimeisenä päivänä tapettiin lähinnä aikaa iltaan, jolloin alkaisi vekkuli 16h reissu Manchesterin ja Viron kautta takaisin himaan. Ainoana maininnan arvoisena asiana mukavat pollarit, jotka kävivät puistossa pussikaljoitellessamme huomauttamassa, että moinen on Skoteissa kiellettyä, mutta jättivät meidät divaamaan tölkkimme loppuun kaikessa rauhassa. Lopulta rankahkon paluumatkan jälkeen tieni viimein himaan vietyä, ja Hesan jälleen nähtyä, ei ilosta sliibaaminen ollut kaukana. Reissu oli kuitenkin erittäin hauska, peli vielä tuossa vaiheessa lupauksia herättävä, ja tulipa tehtyä paljon uusia tuttavuuksiakin. Vieraspelit on kannattajatoiminnan suola, ja kun matkaa Eurooppaan asti on touhu luonnollisesti vielä muutamaan potenssiin kivempaa. Ensi vuonna voidaankin sitten mennä all the way!